Nokia 6290
Julkaistu aiemmin blogissa Tekniikkaa Taskuun.
Nokian simpukat, lyhyt kertaus
Nokian avaus simpukkamarkkinoilla ( jos kommunikaattorit ja kaukomaiden mallit 
jätetään laskuista pois) oli vaihdettavilla tekstiilikuorilla varustettu “eurooppalainen” simpukkapuhelin 7200. Lokakuussa 2003 esitelty 7200 oli teknisiltä ominaisuuksiltaan kilpailukykyinen – puhelimessa ei esimerkiksi ollut ulkoista antennia – mutta muotoilultaan ja hinnaltaan se oli kapean kohderyhmän tuote.
2004 esitellyt 6170, 7270 ja 2650 jatkoivat “eurooppalaisten simpukoiden” linjaa. Loppuvuonna esiteltiin ensimmäinen älysimpukka 6260. Isokokoinen 6260 tuntui kiireessä suunnitellulta laitteelta; ensimmäisten firmware-versioiden kohdalla ei puhelimen kameralla pystynyt ottamaan edes vga-tasoista kuvaa.
Nokian kilpailukyky vahvistui simpukkarintamalla alkuvuonna 2005 esitellyllä 6101:llä, ja viimeistään 2006 Nokia oli kilpailijoidensa tasolla tai niitä edellä hinta/ominaisuussuhteessa kun 6125 ja 6131 tulivat markkinoille.
Älypuhelimia Nokia on julkaissut tasaisesti erilaisissa formaateissa. N-sarjassa on useitakin simpukkapuhelimiksi luokiteltuja laitteita kuten N90, N92, N93 ja N93i, mutta joissain yhteyksissä nämä luokitellaan “transformereiden” ryhmään. Puhtaita simpukoita ovat ensimmäisiä s60 3rd-puhelimia edustanut N71, USA:n markkinoille tehty N75 ja 6290:n ohuempi sisarmalli N76.
E-sarjan yrityspuhelimissa simpukoita edustavat vain kommunikaattorit. Taittuvalla näppäimistöllä varustettu E70 on lähinnä hybridimalli patukkamallisten ja simpukkapuhelimien välimaastosta.
Uusi ohjelmistoversio Feature Pack 1
6290:ssa on S60-ohjelmistoalustan versio 3rd Edition Feature Pack 1 eli sama kuin N95:ssä ja E90:ssä. 
Tekniikaltaan nämä puhelinmallit ovat kuitenkin erilaisia. Siinä missä N95:n ja E90:n ytimessä hyrrää TI:n sovellusprosessori OMAP 2420, 6290 perustuu Freescalen ratkaisuun, jossa ei ole laitetason tukea 3D-kiihdytykselle.
Tekniikaltaan lähinnä vastaavia puhelimia ovat gps-puhelin 6110 Navigator, musiikkipuhelin 5700, ohutsimpukka N76 ja peruspuhelimet 6120/6121. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että N95:ssä ja E90:ssä ARM 11-prosessoria kellotetaan 332 Mhz:iin, kun muissa FP1 -puhelimissa ARM 11-prosessorien kellotaajuudet on nostettu 369 Mhz:iin. Hertsit eivät tietenkään kerro yksistään kovin paljon puhelimen suorituskyvystä. 6290:ssa keskusmuistia sovelluksille on noin 20 megatavua ja käyttäjämuistia on 45 megatavua.
Mitä Feature Pack 1 toi sitten puhelimiin? Ehkä teknisesti tärkein ominaisuus on se, että se mahdollistaa puhelinvalmistajien (Siis muidenkin kuin Nokian) tuoda S60-älypuhelimia keskihintaisten puhelimien ryhmään. Tästä on osoitus on 6290:n hinta 325 euroa, joka on noin 40 euroa vähemmän kuin Series 40- muotisimpukkapuhelimella 7390:llä. Toki edullisempiakin älypuhelimia Nokialla on markkinoilla, mutta niiden hinta myyntiin tullessa on ollut pääsääntöisesti korkeampi.
Tavallisen käyttäjän kannalta isoin muutos on uusi versio Nokian www-selaimesta, johon yhdistettiin wap-selain. Pieni, mutta hyödyllinen uutuuspiirre on mahdollisuus asettaa herätyskelloon useita herätysaikoja. Muita vastaavia pikkuominaisuuksia ovat animoidut näytönsäästäjät ja videosoittoäänet.
Kurkataanpa boksiin
6290:n mukana laatikossa tulee usb-kaapeli, ohjekirjat ja pikaoppaat molemmilla kotimaisilla, HS-47-stereokuuloke, 2,5 millin plugia käyttävä laturi AC-4E, CD-levy ja BL-5F-akku. CD-levyllä oli käyttöoppaat, PC Suite sekä kuvien hallintaan varten PhotoShop Album Starter Edition 3.0 -ohjelma. Ohjelmat löytyvät myös netistä, joten CD meni kierrätykseen.
6290 tukee 2 GB:n micro sd-kortteja, mutta sellaista ei puhelimen mukana tullut. Kortti löytyi lähikaupasta 30 euron sopuhintaan. Tulevaisuudessa puhelin tukee mahdollisesti 4 GB:n kortteja.
Sisältä ja päältä
6290:n mitat ovat 94 x 50 x 20,8 mm ja painoa on 115 grammaa. Puhelin ei siis ole simpukaksi aivan keijukainen, mutta ominaisuuksiinsa nähden koko ja paino ovat aivan hyväksyttäviä. Vertailun vuoksi: N71-älysimpukka painoi 139 grammaa, korkeus oli 99 milliä, leveys 51 milliä ja paksuus 26 milliä.
Rakenteeltaan puhelin on vankkaa tekoa, ylimääräisiä nitinöitä ole ilmaantunut, vaikka kerran puhelin lipsahti betonilattialle. Takakansi on mukavasti päällystetty ohuella kumilla, etukansi on kovaa muovia.
Puhelimen kummallakin sivustalla on kaiuttimet ritilän takana. Toisella sivustalla on lisäksi äänenvoimakkuuden säädin, miniUSB-portti ja infrapunaportti. Toiselta puolelta löytyy micro sd-korttipaikka ja jokseenkin hyödytön PushToTalk-näppäin. Harmillisesti kameralle ei puhelimessa ole omaa näppäintä, eikä PTT-näppäintä pysty ohjelmoimaan kameranäppäimeksi.
Puhelimen takaa jousitettujen muoviläppien takana on kuuloke- ja laturiliittimet.
Avattuna puhelin tuntuu kädessä mukavan tasapainoiselta. Kannen avauksessa ei ole apuna jousta, joten avaaminen yhdellä kädellä on hankalaa. Kannan saa auki kiilaamalla peukalon sisänäytön ja numeronäppäimistön väliin mutta samalla tulee helposti sohaisseeksi näyttöä, joten nopeammin puhelimen avaa kahdella kädellä. Puhelinkannen sulkeminen yhdellä kädellä on helpompaa.
Kannen avaaminen ei toki aina ole tarpeen. 1,36 tuuman ja 128×160 resoluution kansinäytöllä voi ohjata musiikkisoitinta, selata musiikkikirjastoa ja viestejä ja avata radion. Kannen kolmen näppäimen lisäksi selauksessa apuna ovat äänenvoimakkuusnäppäimet.
Kansinäytön teksti on täysin luettavissa kirkkaallakin auringonpaisteella. Kun kansi on avattuna, näkyy ulkokannessa kellonaika. Kannen sulkemiseen voi valita pienen animaation.
2,2 tuuman ja 240 x 320 pikselin sisänäytössä ei ole juuri moitteen sijaa, ainoastaan kirkkaalla auringonpaisteella lukeminen näytöltä vaatii puhelimen kääntelyä. Näytöstä kuului välillä pientä ininää puhelujen aikana. Vika lienee puhelimen tyyppivika, sillä siitä on kirjoitettu keskustelupalstoilla, mutta en voi sanoa pitäväni ininää mitenkään häiritsevänä.
Näppäimet ovat mukavan isoja ja miellyttäviä käyttää, mutta selausnäppäimeen totutteluun vierähti tovi. Alimman rivin painaminen vääntää peukalon niin mutkalle, että tekstiviestejä naputellessa pidän mielummin kännykkää toisessa kädessä ja näppäilen toisella kädellä.
Näppäimistöstä on pudonnut pois kynä-näppäin, ja sen toiminnot on siirretty #-näppäimeen. Toimiva ratkaisu. Myös virtanäppäin on pudonnut pois valikoimista, ja puhelin sammutetaan painamalla punaista näppäintä. Profiilien vaihtaminen käy muiden S60-puhelimien tapaan samasta näppäimestä.
Ohjelmoitavalle medianäppäimelle en ole oikein keksinyt käyttöä, sillä sovelluksiin pääsee yhtä hyvin aktiivisen valmiustilan pikavalikoista. Hyödyllisimmäksi ominaisuudeksi havaitsin sen, että painamalla näppäintä pitkään avautuu galleria-valikko.
Ylimpinä oleviin valintanäppäimiin kätkeytyi puhelimen wow-efektejä. Pitkä vasemman näppäimen painallus aloitti viestien lukemisen sähköpostilaatikosta englanniksi. Kuten olen jo aiemmin murissut, niin suomenkielistä lukijaa viesteille ei saa, joten ominaisuus on sittenkin aika hyödytön.
Pitkä oikean valintanäppäimen painallus mahdollisti puhelinnumeroiden äänivalinnan. Äänimerkin jälkeen voi sanoa vastaanottajan nimen, ja puhelin lähtee hetken päästä soittamaan vastaanottajalle. Tunnistus tuntui toimivan hyvin kun puhelimessa oli melko vähän nimiä, mutta en tiedä kuinka hyvä tunnistus on, jos nimivalikoima kasvaa satoihin.
Tähänkin wow-efektiin liittyi sama kuin yllämainittuunkin, hieno mutta vähän hyödytön. Julkisella paikalla en mielellään soita sanomalla vastaanottajan nimeä puhelimeen vaan häveliäästi valitsen nimen listalta.
Mitäpä voisi sitten sanoa puhelimen käytöstä. Puhelin on älypuhelimeksi todella nopea. Kansiot avautuvat nopeasti eikä monille Nokian älypuhelimille tyypillistä muutaman hetken odottelua esiintynyt.
Puhelimen yksi heikoimpia ominaisuuksia on kahden megapikselin kamera, joka tuottaa rakeisia kuvia, eikä LED-valokaan oikein paranna tilannetta. Monissa kuvissa on häiritsevänä vihreä yleissävy. Videoita voi ottaa 320 x 240 pikselin tarkkuudella. Kameran ruudulla videoiden laatu on tyydyttävä.
Kamerassa on muutamia säätömahdollisuuksia ja kuvan sävyjä voi muokata 6290 sisäänrakennetulla editorilla.
6290 on valmiina muutamia hyödyllisiä sovelluksia kuten Pdf Reader ja Office-dokumenttien lukuun tarkoitettu Quickoffice. Matkailijalle erittäin hyödyllinen on WorldMate, joka hakee netistä säätiedot, valuuttakurssit, lähtevät ja saapuvat lennot sekä näyttää valoisan ajan ja kellon eri puolilla maailmaa.
Pelejä ovat erikseen kehumani Marble Cannoon ja alun perin N-gageen tullut 3D-versio matopelistä. Lisäksi lataa-ohjelmalla voi kännykkään ladata ilmaiseksi GolfTour- ja HighRoller-pelit. Lataa-ohjelmalla voi myös hakea lisäteemoja ja ostaa javapelejä. Palvelu oli hyvin toteutettu, mutta pelivalikoimat olivat suppeita.
Kännykän RealPlayer pyörittää hyvin Mpeg4-muotoon koodattuja videoita koko ruudun 320 x 240 -tilassakin. Kännykästä löytyy myös Visual Radio, mutta sen lisäpalveluja ei kotiseudulta tuntunut löytyvän. Flash-puolella kännykkä tukee Flash lite 2.0 -standardia.
S60-selaimesta on kirjoitettu muualla paljonkin, joten sitä ei tarvitse tässä yhteydessä esitellä. Muistiongelmista ei selain ole kokonaan päässyt, vaan selain aiheutti puhelimen uudelleenkäynnistymisen yhdellä käyttökerralla. Joskus selain pyytää myös käyttäjää sulkemaan puhelimen, jos liian monta ohjelmaa on kerrallaan auki.
Yhteenveto
Jos N95 tuntuu liian kalliilta, on tässä edullinen vaihtoehto modernia älypuhelinta mielivälle. Yllättävää kyllä, puhelinta ei löydy kytkyversiona kaikilta operaattoreilta.
Tästä pidin
- Jämäkkä rakenne
- Koko
- Nopea käyttöliittymä
- Nopeat datayhteydet
- Monipuolinen www-selain
- Näppäimistö
- Kansinäytön toiminnot ja luettavuus kirkkaassa auringonpaisteessa
- Elokuvien katsominen RealPlayerilla
- Mukana tulevat huvi- ja hyötyohjelmat
- Hinta
- Sisänäyttö
- Herätyskellossa mahdollisuus useille herätyksille
- USB 2.0-yhteys
- Vakaus
Nämä voisivat olla paremminkin
- Kameran laatu
- PTT-näppäintä ei voi ohjelmoida
- Viestejä ei lueta ääneen suomeksi
- S60-selaimen muistiongelmat
- Puutteellinen tuki voip-ohjelmille