Testi: Nokia 5800 XpressMusic osa 1
Ta-daa, tässä tulee ensimmäinen osa 5800 XpressMusicin testistä. Tämä ensimmäinen osa perustuu yhden päivän käyttökokemuksiin. Ajattelin ensin kirjoittaa täydellisen testiraportin kerralla ja julkistaa sen ensi viikolla, mutta kun netissä näitä testejä on toistaiseksi vähänlaisesti, päätinkin jakaa paketin osiin uteliaisuuden nälkää tyydyttämään.
Siinä alkuhöpinät, sitten asiaan.
NÄYTTÖ
Kun Nokia julkisti “Tuben” tekniset tiedot London Remix-tapahtumassa lokakuun alussa, oli itselleni yksi pettymyksen aihe se, että kosketusnäyttö oli niin sanotusti resistiivinen eikä kapasitiivinen niin kuin iPhonessa. Resistiivisessä näytössä näyttöä pitää painaa selkeästi kun kapasitiivisessa näytössä riittää hipaiseminen.
Hinnaltaan edullisemman resistiivisen näytön eduksi on mainittu sen käyttömahdollisuus hansikkaat kädessä. Monissa aasialaisissa kielissä kirjainmerkkien syöttämiseen tarvitaan kynää ja siten myös resistiivistä näyttöä pidetään parempana. Mutta nettikeskusteluissa kapasitiivisella näytöllä tuntuu kuitenkin olevan enemmän kannattajia.
Päivän käyttökokemuksen jälkeen tuo ero kahden kosketusnäyttötekniikan välillä ei tunnu enää niinkään merkittävältä. Osittain omaan resistiivisen näytön huonompana pitämiseen vaikutti Tuben “edeltäjä” eli Nokian 7710. Siinä näytön päällä oli selvästi tuntuva kalvo, jonka aavistuksenomainen liike oli silmin havaittavissa. 5800:n näyttö on paljon kireämpi eikä tuntuma eroa oikeastaan tavallisen kännykän näytöstä lainkaan.
Mielenkiintoista oli havaita, että kun näytöllä olevia kuvakkeita painoi peukalon päällä eli sillä kohtaa mistä sormenjälki otetaan, mitä näyttöä napauttaa selkeästi. Sen sijaan kun puhelinta käyttää niin kuin tavallista puhelinta ja painaa kuvakkeita peukalon sisäsyrjällä riittää ikonien valitsemiseen pieni hipaisu.
Auringonvalossa en ole näyttöä päässyt tutkimaan (sattuneesta syystä), mutta ainakin sisätiloissa näyttö vaikuttaa erittäin hyvältä. 3,2 tuuman näytön resoluutio on erinomainen 640 x 360 pikseliä ja värejä on 16,7 miljoonaa.
EDIT: Viikon käytön jälkeen tuntui, että puhelin ei reagoi peukalon sisäsyrjän hipaisuihin niin herkästi kuin ensimmäisillä käyttökerroilla. Menettääkö resistiivinen näyttö sittenkin ominaisuuksiaan käytössä ?
MEKAANINEN LAATU
5800 mekaaninen laatu oli ainakin minulle myönteinen yllätys. Puhelinta on moitittu muoviseksi, mutta tätä ei pidä ottaa kielteisenä ominaisuutena. Laatuvaikutelma oli hyvin samankaltainen kuin 6290:ssa: takaosa oli miellyttävästi kumipäällystetty ja etukannessa on kovaa ja kiiltävää muovia. Minkäänlaisia nitinöitä ei puhelimesta kuulunut ja takakansikin pysyi tiukasti paikallaan. Ne muutamat näppäimet joita puhelimessa on, ovat asiallisia. Kynäohjain on ovelasti piilotettu takakanteen, ja se napsahtaa tiukasti paikalleen.
EDIT: Uutena puhelin tuntuu laadukkaalta, mutta kestääkö puhelin nitisemättä vuoden käyttöä ?
Comments
6 Responses to “Testi: Nokia 5800 XpressMusic osa 1”
Leave a Reply
Oletko vielä ehtinyt selvittää että, miten edellisille S60-versioille tehdyt ohjelmat toimivat ?
S60 3rd -sovellukset toimivat kaikki. Eivät tietenkään hyödynnä tökkimistä ennen kuin lisäilee 5.0-eventit.
En ole vielä. Mitä ohjelmia kannattaisi testata ? Ajattelen niin, että Nokian Betalabsin ohjelmia ei kannata testata koska niistä varmaan tulee S60 5th edition -versiot siinä vaiheessa kun puhelin tulee markkinoille.
“Mitä ohjelmia kannattaisi testata ?”
Itseäni kiinnostaa esim. Syntrax-musiikinteko-ohjelma mutta testtavana voisi tietysti olla joku muukin edellisille S60-versioille tehty (ilmais)ohjelma.
Erityisesti kiinnostaisi tietää, miten ohjelmien käyttöliittymä skaalautuu tai sovitetaan tarkemmalle näytölle ja miten ohjelmaa ohjataan (luultavasti kai numerosoftanäppäimistöllä ?).
Sport Tracker (versio joka sovitettu FP2-puhelimille) ja Google Maps eivät toimineet puhelimessa.
[...] Ta-daa, tässä tulee ensimmäinen osa 5800 XpressMusicin testistä. Tämä ensimmäinen osa perustuu yhden päivän käyttökokemuksiin. Ajattelin ensin.[Continue Reading] [...]