Visio jalankulkunavigaatiosta
Tässä artikkelissa esitän visioni siitä, mitä navigaatiopalvelujen tuominen kännyköihin voisi tarkoittaa. Nokia ilmoitti aiemmin tällä viikolla, että jalankulkunavigaatiota tuodaan satoihin miljooniin puhelimiin. Julkisuudessa on keskusteltu vähän siitä, kuka oikeasti tarvitsee navigaattoria kännykkään.
Perusteesejä
1. Jos kännykkään tulevat navigaatiopalvelut voivat ohjata merkittävässä määrin tapaamme kuluttaa, on navigaatiopalvelujen kaupallinen potentiaalinen suuri.
2. Jos kännykkään tulevat navigaatiopalvelut koetaan hyödyllisinä, mutta ne eivät ohjaa kulutuspäätöksiä, on kaupallinen potentiaalinen pienempi.
3. Jalankulkunavigaation vaikutus kulutuskäyttäytymiseen on kulttuurisidonnaista. Suomessa ostopäätökset tehdään tietyillä tavoilla, joissain toisissa kulttuureissa eri tavalla. Se mikä toimii muualla, ei välttämättä toimi Suomessa ja päin vastoin.
4. Jalankulkunavigaatio on luonteeltaan erilaista kuin navigaattorin käyttäminen autossa.
- Jälkimmäisessä päätöksiä tehdään muutamassa sekunnissa (käännynkö tästä risteyksestä vai en). Jalan kulkiessa, hölkätessä, pyöräillessä aikaa päätöksiin on enemmän.
- Käyttöympäristö ovat erilaisia. Autonavigaattori on paikoillaan, sitä ei tarvitse etsiä pitkään katseella. Puhelin täytyy kaivaa esille taskusta. Autoillessa ääniohjausta voi kuunnella häiriöttömästi, jalankulkiessa ulkopuolisia melulähteitä ei pysty sulkemaan pois.
- Autonavigaattorin näyttö on iso. Kännykän näyttö on pienempi ja auringon paiste haittaa lukemista.
- Autonavigoinnissa ratkaistaan monimutkaisia reititysongelmia, joita ei pysty aina ratkaisemaan omassa mielessä edes tutussa ympäristössä. Jalan kulkiessa paperikartalta pystyy arvioimaan lyhimmän reitin. Liikkumista ei ole rajoitettu yksisuuntaisilla kaduilla tai esimerkiksi yksityisautoilulle asetetuilla rajoituksilla.
Johtopäätös
=> Autonavigaattoreille on olemassa selvä sosiaalinen tilaus. Jalankulkunavigaatiolle tällaista sosiaalista tilausta ei ole. Se täytyy keksiä.
Mitä on kulman takana ?
Jalan liikkuessa ehtii keräämään enemmän tietoa kauppojen näyteikkunoista ja palveluista kuin autolla liikkuessa. Jos kaupan näyteikkuna tuntuu kiinnostavalta, poikkean kauppaan.
Jalankulkunavigaatiosta esitetty ajatus on se, että se toimisi ikään kuin tutkana lähiympäristöön. Katseella hahmotan lähiympäristön palvelut, mutta jalankulkunavigaatio kertoisi minulle, mitä parin korttelin päässä on. Kun kävelen pari korttelia eteenpäin, navigaattori työntäisi kännykkään uusia mainoksia siitä, mitä jälleen parin korttelin päässä on. Ei kovin toimivaa.
Ehkä pitää hylätä ajatus siitä, että jalankulkunavigaatio toimisi tutkana ja ajatella sen sijaan, että navigaatio tarjoaisi käyttäjälle reittejä.
Reitit, Reitit, Reitit
Reittien avulla kävelijät voisivat ratkaista vaikeita "kauppamatkustajan" ongelmia vähän samaan tapaan kuin autonavigaattori ratkaisee lyhimmän reitin ongelmaa.
Jos haluan käydä lauantaipäivän aikana kaikissa kanta-Helsingin antikvariaateissa, lataan kännykkään reitin, mitä minun kannattaa seurata, jotta ehdin kaikkiin minua kiinnostaviin liikkeisiin ennen kuin ne menevät kiinni. Jos viivähdän jossain liikkeessä pitempään, navigaattori laskee tarvittaessa uuden reitin, jolta jätetään pois ne liikkeet, joihin en enää ennättäisi aukioloaikoina.
Olennaista siis on, että navigaatiopalveluun on siirretty ajankohtaiset tiedot paitsi liikkeiden sijainnista myös niiden aukioloajoista.
Navigaattorini voisi ehdottaa minulle miten teen reittini osin julkisten kulkuvälineiden aikana. Se tietäisi, milloin sopiva raitiovaunu tulisi pysäkille ja kertoisi minulle kuinka kauan voin vielä tutkia liikettä ennen kuin seuraava raitiovaunu tulisi kohdalle.
Vastaavanlaisia reittejä voitaisiin suunnitella vaateputiikkien, sisustusliikkeiden tai minkä tahansa erikoistavarakaupan ympärille. Reitin voisi laatia kuluttajalle keskustan kauppiasyhdistys, joka maksaisi siitä ilosta, että saisi tarjota kuluttajille tällaisia kauppamatkoja.
Myös kuluttajat voisivat arvioida reitin varrella olevia liikkeitä ja reititys voitaisiin tehdä niin, että käyttäjä ohjattaisiin vain parhaisiin tai erilaista tavaraa tarjoaviin liikkeisiin.
Kaupallisen käytön lisäksi käyttäjät voisivat ladata palveluun toisten tekemiä reittejä. Reitti voisi koskea niin kaupungin historiallisia nähtävyyksiä kuin mitä tahansa muuta mielenkiinnon kohdetta. Reitin yhteydessä voitaisiin kännykkään ladata ajankohtaista tietoa kohteista.
Kännykkä voisi myös laatia erilaisia kävelyreittejä käyttäjän antamien parametrien perusteella. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi tavoiteltu pituus, korkeuserot, toiveet siitä mitä haluaa reitin varrella nähdä.
Ohjelma voisi myös pitää kirjaa käyttäjän aiemmista reiteistä ja tarjota vaihtoehtoisia kävelypolkuja. Näin tutussakin kaupungissa voisi tehdä useita erilaisia kävelyreittejä eikä käyttäjä kulkisi aina tutuimpia katuja.
Matkailua tarjoavat yritykset voisivat myydä tai antaa käyttäjien ilmaiseksi ladata ääniopastuksella varustettuja reittejä.
Toimivia ratkaisuja opastukseen
Näyttö vs paperikartta
Navigointi kännykän 2,2 tuuman näytön avulla kirkkaassa auringonpaisteessa on oikeasti hankalaa. Kun kännykää otetaan esille taskusta pitää jokainen kerta orientoitua kartalle uudestaan. Kaupunkiympäristöstä saadaan niin paljon visuaalista informaatiota, että lisäinformaation hankkiminen kännykän pieneltä ruudulta on työlästä. A4-kokoisen kartan pitäminen kädessä on miellyttävämpää. Opastukseen täytyy löytää uusia ratkaisuja.
Ääni
Selkein vaihtovaihto visuaalisella opastukselle on ääniopastus. Se toimisikin hyvin, jos käyttäjällä olisi bluetooth-nappi korvassa, mutta kaikki eivät halua sulkea kaupunkiympäristön äänimaisemaa ympäriltään.
Tuntoaisti
Entä sitten kolmas aisti, tuntoaisti. Voisiko yksinkertaisia ohjeita antaa värinällä. Yksi värinä = käänny oikealle, kaksi värähdystä = käänny vasemmalle. En tiedä onko taskun pohjalla oleva värinäopastus toimivaa.
Toinen näyttö ranteeseen ?
Ehkä toimivin vaihtoehto lyhyellä aikavälillä olisi ranteen sijoitettava kellonäyttö, joka olisi yhteydessä kännykkään. Kellossa voisi olla nuolia ja kadun nimi. Kellonäytöllä voitaisiin seurata myös muita kännykän toimintoja kuten viestejä, mutta täysiverinen kännykkä se ei olisi. Kellonäytön näytön suunnittelussa voitaisiin panostaa siihen, että se toimii kirkkaassa auringonpaisteessa. Kellonäyttöä myytäisiin lisätarvikkeena, ja sen hinta olisi kohtuullinen.
Tässä muutamia ajatuksia jalankulkunavigaatiosta. Kommentit, kriittisetkin sellaiset ovat tervetulleita.
Comments
3 Responses to “Visio jalankulkunavigaatiosta”
Leave a Reply
Erittäin hyvä pohdinta paikantamisen mahdollisuuksista. Kirjoitat:
“Autonavigaattoreille on olemassa selvä sosiaalinen tilaus. Jalankulkunavigaatiolle tällaista sosiaalista tilausta ei ole. Se täytyy keksiä.”
Kävelevä jalankulkija tarvisee ehkä osoitetietoja ja vastaavaa dataa. Paikkatietoa tarvitaan kun ollaan “eksyksissä”.
Mutta minun mieleeni tulee kuitenkin ensimmäisenä ei-liikkuva jalankulkija ja hänen tarpeensa. Kun katselen esim. Keski-Euroopassa ostoskeskuksissa oleilevaa ja seisoskelevaa nuorisoa, niin kiinnitän huomioni siihen, että koko ajan he näpläävät kännykkäänsä. Jos siihen ruudulle saa sellaista paikkatietoa, joka on kiinnostavaa, niin loppu onkin jo helppoa. Vertaamalla mm. facebookin koukuttavuuteen voisin ajatella, että tällainen paikkatieto voisi liittyä ystäviin. Mikäpä olisi sen kiinnostavampaa, kuin tietää missä ystäväni ovat ja mitä he tekevät.
Tietoturva ja yksityisyys ovat totta kai ratkaistavia ongelmia, jos paikkatieto sisältää sen kaltaista tietoa, mutta en väitäkään, että ongelma olisi helppo.
Toivottavasti Suomesta löytyy yrityksiä, jotka pohtivat riittävästi paikkatiedon käyttöön liittyviä tuotteita. Markkinat ovat maailmanlaajuiset ja tuotteen marginaalikustannukset alhaiset.
Olet ihan oikeassa. Benefonin Gypsii on esimerkki palvelusta, jossa voi kartalta katsoa missä kaverit ovat. Samoille markkinoille tulee varmasti lisää yrittäjiä. Vähän epäilen kuitenkin sitä, ovatko ihmiset valmiita maksamaan tällaisesta palvelusta kun jo nyt Jaiku tarjoaa vähän saman tyyppistä palvelua, eikä se edes vaadi gpsää.
Sosiaalista tilausta ei voi keksiä. Se joko on olemassa tai sitten ei.
Kuvailemasi lauantaipäivän ostosmatka on järjestelmälliselle ihmiselle kuviteltavissa oleva skenario. Suomessa voi olla muutama ihminen, joka on valmis suunnittelemaan divarikierroksen minuutin tarkkuudella. Muualla maailmassa on ehkä yhtä monta lisää. Liian järkevää.
Divareihin kuuluu unohtua. Mies, joka hoputtaa tyttöystäväänsä kiirehtimään putiikissa kun känny patistaa spårapysäkille on yksinäinen ihminen.
Lasten, puolison ja ystävien jäljitys on todellinen paikannuspalvelu. Kahdesta ensimmäistä ollaan valmiita maksamaan.
Paikkasidonnainen mainonta on navigointipalveluiden keppihevonen, koska kaikkialla muuallakin uskotaan mainonnan voimaan. Palvelu ja sisältö koetaan vain pakolliseksi pahaksi, jonka avulla mainostajat saadaan maksumiehiksi. Ongelma on vaan se, että mainonnan todellisuus on karu. Ihmiset ei oikeasti halua mainoksia. Joka suunnasta tunkeva mainostulva saa aikaan vastareaktion.
Henkilökohtainen kaupunkinavigaatio toimii turisteilla. Heidän aikansa on rajallinen ja ostovoima kiinnostaa kauppiaita. Navigaatiopalvelu on helppo pakata matkaoppaan muotoon, jolloin siitä on oikeasti hyötyä.